Helmikuinen hyytävä pakkaspäivä. Aurinkoa tosin näkyvissä ja vielä neljän aikaan iltapäivällä huomasin että on vielä valoisaa. Parempaa kohti olemme siis menossa. Tarkoitan kesää ja toivottavasti myös kohti parempaa aikaa. Erilaista aikaa.

Tänään sain jonkinasteisen yhteyden itseeni, koska havahduin kylästä tullessa siihen millainen olen.

Olen aina pitänyt itseäni iloisen, positiivisena ja etenkin sosiaalisena ihmisenä. Tänään huomasin ettei se pidä paikkaansa. En nykyään enää viihdy ihmispaljoudessa, en kestä katseita, en pysty kommunikoimaan muiden kanssa.

Tänään olin lasten syntymäpäivillä. Lapsia oli hurjasti ja useita aikuisia. Minä istuin hiljaa sohvalla ja lähinnä kuuntelin muiden juttelevan. Vastasin vain kysymyksiin. Olin aikalailla omissa maailmoissani. Minulla ei ollut mitään sanottavaa.

Tullessa automatkalla rupesin miettimään millainen olen ennen ollut. Mielessä kävi monenlaisia ajatuksia. Yksi niistä oli räväkkä ja jopa rämäpäinen tytönhupakko jolla ei ole huolta huomisesta. Nyt jopa tuo lause kuullostaa naurettavalta! Minä? Rämäpäinen? Räväkkä? Ei.

Ajattelin autossa että joskus olen kuvannut itseäni iloiseksi, puheliaaksi, sosiaaliseksi ja rohkeaksi. Noista sanoista en tunnista itseäni tällä hetkellä yhtään. Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä siitä millainen olen ollut esimerkiksi vuosi sitten.

Tänään minulla on hyvin vaikea kuvailla itseäni ja sitä millainen ihminen olen. Voisin kuitenkin kokeilla. Vaikka ihan leikkimielellä. Hyvä sitten vuoden päästä lukea että millanen sitä on ollut... ;)

Olen varautunut, hiljainen ja mahdollisesti jopa ujo. Olen paljon omissa maailmoissani, enkä kestä "liian iloisia" ihmisiä. En kestä hälinää, se häiritsee. Voisin sanoa olevani tunteellinen ja herkkä. En juurikaan kestä arvostelua tai pahoja katseita.  Tutussa seurassa  pystyn nauramaan, höpöttämään ja nauramaan. Sellaiset ihmiset tosin ovat harvassa, jotka oikeasti saavat minut tuntemaan oloni rennoksi. Kiitokset heille, tiedätte keitä tarkoitan.

Olen itseasiassa aika hämmentynyt, koska tuntuu ettei minulla itselläni ole mitään tekemistä oman elämäni kanssa. Kuullostaa ehkä oudolta, mutta näin se on.

Seurailen itseäni ulkopuolelta. Tuolta se tulee ja tuonne se menee. Jaaha, nyt se on kaupassa, nyt se on töissä. Nyt se kävelee kaupungilla.

Sitä en osaa sanoa että kumpi "heistä" on se oikea minä. Aika hämärää, jos sillä toisella on aikaa vain seurailla minun tekemisiäni. Hän mahtanee olla kovin rikas... Heh.

Hetkinen. Kuka tässä nyt sitten kirjoittaa? Mitä? Kuka? Missä?

Kaikesta huolimatta... Ihanaa kevätpuolta kanssaihmiset. :)

Terveisin,

Minä ja se toinen.