Arvon ihmiset.

Minua ärsyttää, turhauttaa, ahdistaa sekä olo on hyvinkin poistunut. En tunne olevani tässä. En ole läsnä tässä maailmassa vaan hengaan omassani. Tänään ei tunnu olevan hääppöistä täälläkään. Missään ei ole hyvä. Ärsyttää olla minä. Miksen ole joku muu? Miksei minulla ole itsekuria? Asiasta kukkaruukkuun siis. Jälleen.

Rupesin laihduttamaan. Kyllästyin läskeihini ja siihen ettei vittu (anteeksi) mahdu vaatteet päälle. Ostin laihdutuspillereitä, hankin jumppakortin ja juon laihdutusjuomia. Nälänpoistajia. No arvatkaa vaan onko onnistunut?? -3kg. Säälittävää. Porsas vetää naamaansa jäätelöä, karkkia, suklaata! Näinhän sitä laihdutetaan eikö vain?

Minulle sanottiin tänään uusi sana, joka liittyy minuun oleellisella tavalla. En vaan muista sitä sanaa enää. Liittyy kai jotenkin dissohommiin, eiku ei. Joku pro..joku. Oisin katellu netistä tietoa asiasta. Jaaha, joku huusi tuolta pään sopukoista että ei nyt oikeen kuullosta 25-vuotiaan naisen puheelta tämmönen säälistely. Kiitti vaan. Olen turhautunut. Turhautuneena olen tämmöinen. Inhottaa olla minä. Vaikka en edes ole tässä. Olen jossain muualla.

Pimeää on. Vähän kylmää. Kosteaa. Kai tämä on joku huone. Tai kellari. Ei mulla ole kenkiä. Ei sukkia. Muuta vaatetusta en näe. Ovi! Katosin.

Itkinpä tänään pitkästä aikaa ahdistustani. Itkin sitä miten epäonnistunut olen. Ihmisenä. Miten kamala olen. Miksi en ole onnistunut missään. Miksimiksimiksimiksi. Noh on yö, huomenna tuskin edes muista mitä eilen tapahtunut.

12345678910........... Puuh joo, päässä heittää. Menen nortille, röökille eli tupakille NYT.

 Yöt.

T.Hullu