Olen tänään hieman kahden vaiheilla. Mitä tähän tänään kirjoittaisin, vai kirjoitanko ollenkaan. Tiedän että moni ystäväni ja tuttavani lukee tätä blogia. Se on melkoisen mielenkiintoista, koska olen saanut suoraa palautetta heiltä. Osan olen kysynyt ja osa on kerrottu suoraan.

Hieman minua on jäänyt kaivelemaan. Tässä korostuu ehkä eniten se, että ajattelen liikaa sitä mitä muut minusta ajattelevat ja sen takia kaunistelen kirjoituksiani. Se ärsyttää minua suunnattomasti! En pidä asioiden kaunistelemisesta. Täytyykö minun muita varten kaunistella tänne kirjoittamiani asioita, etten vain aiheuttaisi liikaa hässäkkää ja puhumista.

Osaan olla hyvinkin hankala ihminen ja minua on varmasti hankala ymmärtää. Mielikuvitukseni on monesti hyvin moniulotteinen ja jopa hankala itsellenikin. Tulen silti toimeen ajatusteni kanssa. Minun täytyy vain hyväksyä jokainen ajatukseni, sillä tavalla ne eivät jää kummittelemaan sen pitemmäksi aikaa pääni sopukoihin. Harmi vain että sanon monesti ajatuksiani ääneen, kuuntelija ei ehkä hyväksy sanomistani ja hän jää kärsimään siitä mitä olen sattunut sanomaan. Harmi tosiaan. Onko se minun vastuullani, jos joku jää vatvomaan sanomisiani? Noh, olenpahan päässyt aiheuttamaan miettimistä ja puhumista. Saatte itse päätellä onko se tiedostamatonta vai teenkö sen täydessä ymmärryksessä.

Kyllä minulla ja päässäni asuvilla ystävilläni on hyvät välit nykyään. Huumoria ja itseironiaa löytyy ja sekös minua naurattaa. Ja niitä kaikkia muita. Muah haa.

PÖÖ, säikähdittekö? ;)