Allaoleva kirjoitus on lukiossa kirjoittamani aine. Kuvaa erinomaisesti ajatusmaailmaani, vaikka se on naamioitu tarinan muotoon. Tekstistä huomaa milloin "katoan". Olen itse tuo Judith. En enää kirjoita tarinaa, vaan elän sitä. Omassa maailmassani. Ensin tulee ahdistus ja tuska. Sitten VIUH, katoan. Menen ammeeseen ja vedän ranteeni auki. Mies seisoo vieressä nauraen. Sitten "herään". Uni ei ole minulle unta,se on totta. Nykyään tiedän tälle kaikelle sanan: se on dissosiaatio. Tekstin lopussa olen kirjoittanut sanan Mies Isolla alkukirjaimella. Opettaja on korjannut sen pieneksi. Vaikka tarkoitin sanan Mies Isolla kirjaimella... Helevetin Mies, suksi vittuun. Sain aineesta arvosanaksi 8 puoli. Taakse opettaja on kirjoittanut tekstin: Tehokas!

 

"- Näin unta että olin jäätävän kylmän sinisen veden syvyyksissä ja minulla oli kainalossa ruumis. Judith sanoi ja katsoi miestä silmiin.

-Voisiko se merkitä jotain? Onko sinulla huono omatunto? Mies kysyi nousten tuolistaan ja käveli peilin eteen jossa hän yleensä piti Brandypulloaan. Judithille tuli levoton olo, enhän voi paljastaa! Tietääkö hän? Ei. En usko. Judith napsutteli pöytää.

- Olet levoton. Tiedät varsin hyvin etten salli sitä. Olet ottanut jälleen yhteyttä Kateen. Miksi? Enkö minä nimenomaan kieltänyt sinua?

Judith tunsi kyynelten kihoavan silmiin, ajatukset harhailivat, hengitys kiihtyi ja rinnasta puristi. Hän pyöritteli päätään kuin etsien pakoreittiä. Päässä soi taas sama laulu, ja se pakottaa huutamaan. Pian huuto peittää hiljaisen talon kuin raskas lumi, joka vasta keväällä tippuu katolta. Hän tunsi niskassaan jäykkyyttä ja katseli ympärilleen. Kylpyhuone. Pää tuntui painavalta; korviin ja silmiin koski. Judith nousi varovasti seisomaan ja katsoi itseään peilistä jonka oli saanut äidiltään. Kasvot olivat naarmuilla ja huulet sinersivät. Kuolen. Judith katsoi ammeeseen, täynnä jäätä. Taas. Miksi?

-Sinä olet paha. Hän ei ymmärrä sinua. et osaa olla hyvä ihminen. Olet surkea, saa sinua rangaista. Ei minkäänlaista helvetin säälipistettä tipu ihmiselle, joka on säälittävä. Säälittävä. Se sinä olet. Onko sinulla vaihtoehtoja?

Judith tunsi pahaa oloa, syyllisyyttä. Minähän olen täysin mitätön, tuskin edes ihminen. Olet oikeassa.

-Mikä olisi helpoin ratkaisu? Tahtoisitko kuolla?

Tahdon kuolla! Saanhan kuolla!

Paniikinomaisesti Judith otti partaveitsen, astui rauhallisesti ammeeseen ja tärisi kauttaaltaan. Hän viilsi hitaasti itseään kiduttaen ranteensa. Hyytävä vesi antoi suojansa hänelle ja auttoi olon paremmaksi.

- Olet parantumaton Judith. En tiedä mitä kanssasi tekisin, Mies sanoi. Judith kakisteli kurkkuaan ja sanoi: Näin unta, että olin jäätävän kylmän sinisen veden syvyyksissä ja minulla oli kainalossa ruumis."