Kyllä se on ollut tällä tätillä taas päivä! Kirjoitan aina ensin käsin, koska pystyn kommunikoimaan teatterini kanssa vain tietyssä mielentilassa. Tässä tämänpäiväiset teatterini kuulumiset.

Syöminen on on sinulle pakokeino! Lohdutat itseäsi syömällä! Olet kontrollifriikki. Jos joku asia on sellainen ettet pysty sitä pitämään otteessasi, hermostut. Menet sekaisin. Siitä se sitten alkaa, ahdistus. Syyllisyys. Sekopäisyys.

Huomaan että kaikki minätilani puhuvat yhtäaikaa. Mistään ajatuksesta on vaikea saada kiinni. Jos jonkun asian saa kerättyä kokonaiseksi lauseeksi jumiudun siihen ja sekin johtaa itsesyytöksiin ja ahdistuneisuuteen.

Tässä saa taas miettiä toimivatko lääkkeeni, vaikken kyllä ole koskaan uskonut että ne kokonaan poistaisivat minätilojeni riitelyn. Ne kaikki ovat osa minua. Parempi tottua hei! Joskus pystyn heidän kanssaan keskustelemaan ja tarvittaessa vaimentamaan heidän äänensä. Mutta nyt en pysty.

Tunnistan tämän olotilan. Minulla on ollu tällainen tunne jo lapsena. Hyvin nuorena. En muista juuri mitään lapsuudestani. En niitä yksityiskohtia kuten vaikka ensimmäistä koulupäivää. Muistijäljet ja tunteet muistan. Joskus liiankin hyvin.

Kerronpa millainen on minun ahdistuksen tunteeni. Hengitys kiihtyy, en juurikaan puhu, en kuule enkä näe ja rintaa puristaa. Näihin tuntemuksiin liittyy myös Kosketus. Se on tunne selässäni. Niinkuin joku painaisi kädellä selkääni. En osaa sanoa onko se hyvä vai paha Kosketus. Tällä hetkellä se ei ainakaan kannustava ole. Sen päivän kun näkisi.

Noniin, siinä se akka runoilee ja kirjottaa! Hyvähyvä, kaikkia varmasti kiinnostaa. Se on sille tärkeää, älä aina puutu joka asiaan! Parempihan se on että jotenkin purkaa ajatuksiaan. No mutta sehän käy terapiassa, miten kirjottaminen voi auttaa?! Sä oot niin kyyninen, piristyisit ja anna sen olla. Aika hyvin pystyy muuten keskittymään nyt kirjottamiseen. Hienosti. Nyt sitä sitten jännitettää koko porukalla mitä ihimiset sannoo tästä blogista. Sannooko ne mittää. NöfNöf. Lopeta pelleileminen. Olkaa nyt hiljaa että pääsen tupakille! Jaksa kuunnella!