Tänään sen huomasin. Olen huomannut viimeisen n. 2 viikon aikana, että unohtelen asioita. En löydä avaimia, saati sitten sytkäriä. Kaikki on hukassa. Se on tätä oirehdintaa. Entistä enemmän on ollut sitä tunnetta että katson omia tekemisiäni ulkopuolelta. Laulan normaalia enemmän itsekseni. Lauluissa ei yleensä ole mitään järkeä.

Koko aamun ja päivän koko Teatteriporukka puhui päällekkäin ja yritti saada asiansa kuuluviin. Se alkaa pitemmän päälle vituttaa, koska itse en saa sananvuoroa. Ei auta olkaa hiljaat. Yksi asia ainakin tuntui toimivan. Tein halkoja usean tunnin tänään ja ilmeisesti Teatteriporukka huomasi, etten ole tavoitettavissa koska lopettivat pikkuhiljaa illan aikana. Tällä hetkellä kellään heistä ei ole oikeastaan asiaa. Nyt olisinkin hyvä aika siis siirtyä jonkun Teatteriporukan jäsenen luonneanalyysiin. Yritän parhaani ja tarkennan heitä jossain vaiheessa, kun pääsen heidän kanssaa enemmän juttusille. Yritän saada  Aliisan kirjoittamaan.

 Aliisa:

Ikä: 15

Sukupuoli: nainen (tyttö)

Vaatetus: Punaiset samettihousut, vihreä paita jossa on valkoisia pilkkuja ja lenkkarit.

Usein toistuva lausahdus: Ei mua kukaan halua eikä ymmärrä.

Vittu joo moro. Tänään mää oon ollu niinku niin sekasin. Tuntuu ettei mistään saa kiinni niinku. Kattelen vaan ulos ikkunasta vaikkei siellä mitään tapahdu, ulkona on ihan jumalattoman kylmä ilma. Ei oo ketää muita kotona. Tääl on pakko olla radio tai telkkari päällä koko ajan ku jossai rapisee ja pakkanen paukkuu nurkissa. Jalkoja palelee. Tuntuu että kaikki vaan kyylää mua, ihmettelee että mikä helevetti se tuommonen on. Tuntuu ettei mitään voi sanoa etteikö joku pyöräyttäis silmiään. Ei mulla oo oikeestaan ketään kavereita. Kaikilla on bestis, mulla ei oo bestistä. Jään kaikesta kivasta paitsi. Aina saa maanantaina kuulla mitä kaikkee on tapahtunu ja mää täällä vaan laulan ja kirjotan päiväkirjaan turhuuksia. En mä pysty edes päiväkirjaan olemaan rehellinen. Aatelkaa, eihän sitä lue kukaa muu ku minä. Kai. Mitä jos joku lukee mun päiväkirjaa? Toisaalta ei siellä mitään jännittävää lue etes. Ku en mä pysty ajattelemaan ollenkaan silleen syvällisesti. Kaikki mitä kirjotan on pintaliitoa, kun en uskalla lukea kirjoittamaani. Varsinkin jos se on totta. Oon hirveen riippuvainen jos joku poika mua lähestyy jollain tavalla. Teinihän minä kyllä oon että on se normaalia itkeä tyynynsä märäksi keskellä päivää ja illalla uudestaan. Ei se itku luultavasti oikeesti johu ees siitä pojasta vaan omasta epävarmuudesta ja mädäntyneisyydestä. Tuosta blondista, joka tätä blogia pitää voisin sanoo sen verran (nyt ku kerta voi HAHA) että se yrittää kauheena miellyttää kaikkia ihmisiä. Semmonen se on, jos se jonku suututtaa niin muija menee ihan paniikkiin ja aattelee että nyt koko perkeleen maailma vihaa sitä. Se on kuitenki vaan yks ihminen muista miljardeista eikä sen asiat luultavasti kiinnosta ketään. Se on älyttömän ailahtelevainen ja märsää turhista asioista.  Sil on ehkä pikkusen taipumusta luovuttaa heti jos joku homma kusee.

Hei jes! Huomasin tässä juuri senkin että traumaprotokolla tepsii myös siihen että"muutun" itsekseni jos vaikka oon tuo Aliisa. Alkoi tuo muija hieman hyppimään silmille niin päätin että nyt hän saa lähteä jonnekkin muualle vähäksi aikaa. Saa kunnolla nukutta.

Hyvää yötä.