Yömyöhää.

Eiköhän ole aika pyyhkiä menneisyyttä. Tai ainakin laittaa lakana sen päälle, jos vanhoja haluaa kaivella niin ei muuta kun raottaa lakanaa. Hieman on tässä elämänmuutoksia ilmassa minulla. Kerron niistä mahdollisesti myöhemmin. Henkistä kehittymistä on myös havaittavissa, joka on minusta ehkä tärkeintä minulle tällä hetkellä.

Viimepäivinä olen oppinut itsestäni jotain uutta. Ehkä päiväpäivältä opin vihdoinkin tuntemaan itseäni ja "teatteriporukkaani". Heillä jokaisella on eri ääni ja paljon asiaa sanottavanaan. Arvostan heitä kaikkia, pakkohan sen on jos aion pystyä elämään tämän elämäni loppuun asti.

Omituista on se että ruokahaluni on kadonnut. Ei yksinkertaisesti ole näläntunnetta. Olen miettinyt sitä, että olen olen tunnesyöjä. Kun on hankalaa niin syön, syön ja syön. Nyt kun asiani ovat paremmin, eikä minun tarvitse turhista stressata tunnesyönti on kyllä jäänyt.

Kilojakin on karissut neljä. Jonnekin ovat jääneet. Tosin liikunalla ja ruokavalion muutoksella voi olla osuutta asiaan.. :D

Noh, minulla on hyvä meininki juuri nyt.